Viikinkipolku alkaa Klemetsin taloilta. 

Hautaustapa viikinkiajalla oli pääasiallisesti jatkoa Merovingiaika-tapoihin (550- 750 luvulta).  Pyöreitä kiviasetelmia ja polttohautausten kasoja esiintyi yleisesti. Tämän ohella oli tasamailla  luurankohautoja. Tasamaan haudat, suuret tai pienet maakasat, kiviröykkiöt ja erilaiset kiviasetelmat ovat aikakauden useimmin esiintyvät hautamuodot.  

Polttohautaukset loppuivat viikinkiajan loppuaikana, todennäköisesti kristinuskon vaikutuksen  seurauksena. Haudat eroavat toisistaan myös varustuksiltaan. Vaikkakin hautojen sisältö oli vaatimatonta, ovat ne kuitenkin tältä ajalta esihistorian rikkaimpia hautalöytöjä. Useimmat Pohjanmaan viikinkiajan haudat ovat neliskulmaisia, matalia kiviasetelmia. Ne muodostuvat parista kerroksesta 20-50 senttimetrin kivistä, usein maalla täytettyinä. Enemmän kuin puolella haudoista on keskellä kuoppa, joka luultavasti muodostui poltettavan ruumiin hautaanasettamisen puurakenteista.Hautojen ulkomitat vaihtelevat 2,5 ja 5 metrin välillä. On olemassa epätavallisen suuri viikinkien pelto /muinainen pelto, jota kutsutaan Ravagärdet  (”Ravajääl”), joka sijaitsee noin 12.5-15 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Voidaan melko varmasti sanoa, että osa pellosta on ollut viljeltynä jo viikinkiajalla, koska yksi haudoista pitää  sisällään ensiluokkaista viljelymaata. Tätä hautaa on tutkinut arkeologi Mirja Miettinen ja hän totesi, että hauta sisälsi siihen tuotua multaa. Viljely haudan paikalla ei ole ajateltavissa. Hauta sijaitsee kahden maanalaisen kiven välissä ja se on 60 cm syvä.