Alue oli asutettu jo 1000-luvulla, nimi Klemets tulee kirkosta, joka pystytettiin lähiseudulle Pyhimys Clemensin muiston kunnioittamiseksi. 1500-1600 luvulla elinkeino muuttui metsästäjästä ja keräilijästä niin, että asukkaista tuli kiinteästi asuvia maanviljelijöitä ja kalastajia. 

1700-luvun alussa puhkesi Isoviha, joka saapui Pohjanmaalle 1714, maakunta joutui ankaran venäläisten ryöstön ja väkivallan kohteeksi. Pohjalaisia pakeni joukoittain Ruotsiin ja useimmat kotitilat jäivät tyhjiksi, näin myös Klemetsin talo, joka poltettiin.

Vuonna 1729 osti länsipohjalainen (Ruotsin puolelta) talonpoika Johan Eriksson tilan ja hänestä tuli 23 lapsen kantaisä Klemetsille. Samalla kun tilaa edelleen kutsuttiin Klemets-nimellä päätti hän muuttaa nimensä Erikssonista Klemetsiksi. Johan ja hänen poikansa rakensivat kolme länsipohjalaistyylistä tupaa. Ne olivat korkeampia ja kapeampia kuin eteläpohjalaistalot. Vanhin tuvista ”Keskellä pihaa” (jossa on nykyinen kahvila), ovat valmistuneet 1730-1760 luvuilla.

Elanto hankittiin 1700-luvulta aina 1970-luvulle asti maataloudesta.

Klemetsintalojen alue on monella tavalla ainutlaatuinen ja nuo kolme taloa eroavat monella tavalla eteläpohjalaisesta rakennustavasta. Silmiinpistävin piirre on, että Klemetsintalot on rakennettu pääty tielle päin, kun taas eteläpohjalaistalot on useimmiten rakennettu pitkä sivu tielle päin.

Klemetsintalot ovat nykyisin kotiseutumuseona ja toimintaa hoitavat Maxmo Hembygdsförening r.f. sekä Inga ja Gösta Strömmersin säätiö.